| ITÄMEREN
MEDIATILA & VERKKORADIO
(Baltic Sea Media Space & Net.Radio)
31. lokakuuta 4. marraskuuta, 1999
Koordinointi:
e-lab, Riga, Rasa Smite <rasa@parks.lv>
http://re-lab.net
Media
Space Network http://nice.x-i.net
Presentation:
4.nov.1999, 18:30-20:00
KIASMA, 5 floor (Project Room) - Free Entrance
Itämeren
maiden alueella vaikuttavien, uusmedian parissa työskentelevien
aloitteellisten projektien kohtaamisen tarkoitus on keskittyä
mediataidetta koskevan vaihdon sekä eri maiden ja yhteisöjen
välisen verkkokulttuurin toimintamahdollisuuksien kehittämiseen.
Päämääränä on perustaa Baltic
Sea Media Space: yhteistyötä tukeva verkko ja virtuaalisen
toiminnan viitekehys.
Tämä
kulttuuripolitiikkaa läheisesti sivuava workshop keskittyy
mikrokulttuurin ja valta/vähemmistömedian kaltaisiin
kysymyksiin; sisältäen teemoja itsenäisten
uusmediaverkostojen sekä mikrokulttuuristen hankkeiden
luomisen tärkeydestä. Viikon keskeisenä kysymyksenä
on myös yhteisöjen ja projektien välinen yhteistyö
rahoituksen saamiseksi (yhtenä optiona Interfund).
Viikon
käytännöllisempi osio koostuu virtaavista,
live-periaatteella toteutettavista nettiradiolähetyksistä
sekä Xchange-nettiradiotapaamisen suunnittelusta elokuuksi
2000 Rigaan. Workshop lopetetaan marraskuun 4. päivänä
Meteori-kirjakaupassa pidettävän partyn muodossa.
Pako
marginaalista!
Escape from Marginality!
Eric Kluitenberg, <epk@xs4all.nl>
Marraskuun
25. päivästä lähtien Tallinna isännöi
kolmannen Interstanding-konferenssin aiheenaan verkotettu
kulttuuri (aikaisemmat järjestettiin 1995 ja 1997). Vuosituhannen
vaihteen millenium-bugin (Y2K) partaalla Interstanding pyrkii
kurottautumaan reunan yli (kuten tapahtuman otsikkokin julistaa),
se pyrkii pakenemaan marginaalista kohti keskustaa. Baltian
maat ovat monellakin tapaa reunalla: Euroopan Unionin reunalla,
koputtamassa ovea päästäkseen sisään;
uuden verkotetun talouden reunalla; Venäjän federaation
ja entisen Neuvostoliiton reunalla; historian reunalla; syvällä
Euroopan reunalla...
Kolmas
Interstanding-konferenssi ei kuitenkaan ole mikään
itsesääliharjoitus. Pikemminkin se etsii kysymyksiä
ja vastauksia reunalla elämisen ja olemisen merkityksestä.
Päteekö reuna-konsepti globaalin informaation ja
kommunikaation aikakaudella? Soveltuuko se maailmaan, jota
globaali talous ja politiikka dominoivat? Missä on tila
vaihtoehdoille - vaihtoehtoisille elämäntyyleille,
vaihtoehtoisille talouksille (lahjataloudet, virtuaaliset
rahageneraattorit), vaihtoehtoisille kulttuureille (translokaalit
ja transhistorialliset optiot), vaihtoehtoiselle seksille,
rakkaudelle ja rauhalle, vaihtoehtoisille (olo)tiloille, vaihtoehtoisille
ääni- ja kuvamaailmoille?
Eikö
meidän pitäisi hylätä kysymys missä
ja sen sijaan siirtyä rajojen (jotka rajoittavat olemassaoloamme)
reunan ylitse, koska rajoista itsestään on tullut
merkityksettömiä?
Onko tämä
se radikaali ohjelma, jota net.culturen pitäisi tavoitella?
Kriittinen kulttuuriaktiivisuus on aina identifioinut itsensä
olemassaoloksi ja toiminnaksi yhteiskunnan reunalla/marginaalissa,
mutta tämä positio on myös muodostunut kasvavassa
määrin epäselväksi ja hämäräksi.
Me näytämme kasvavassa määrin elävän
yhteiskunnassa ilman selviä ja fiksattuja rajoja. Ympärillämme
todentuu globaalisti kytketty taloudellinen ja yhteiskunnallinen
järjestelmä, jonka rajat alituisesti muuttuvat.
Nykyaika
ja -kulttuuri näyttää merkitsevän rajoittamattoman
mahdollisuuden aikaa. Ideat ja raha matkustavat valon nopeudella
virtuaalisten verkkojen lävitse. Pääomaa voidaan
varastoida mittaamattomia määriä.
Aikamme
on myös rajoittamattoman brutaalisuuden ja väkivallan
aikaa (esim. Ruanda, Kosovo). Se on myös rajoittamattoman
poliittisen muutoksen aikaa, jossa valtakunnat disintegroituvat
ilman selvää, loogista syytä (Neuvostoliitto).
Elämme aikaa, jossa uudet taloudet kaatuvat jopa nopeammin
kuin ehtivät syntyä (Aasian tiikerit ). Elämme
aikaa, jossa ulkomaiset sijoittajat saattavat ostaa yön
aikana pois unelman itsenäisestä taloudellisesta
kehityksestä ja menestyksestä (Eesti ja muut uudet
nousevat valtiot ).
Yhteiskunnan
rajoista on tullut niin liikkuvia ja avoimia, että miltei
kaikista yrityksistä määritellä, mikä
sijaitsee yhteiskunnallisen viitekehyksen sisäpuolella
ja mikä ulkopuolella , tulee irrelevantteja. Kulttuurin
raja-alue voidaan nopeasti kääntää kaupalliseksi
valtavirran trendiksi. Outsiderista tuleekin näin uuden
trendin asettaja ja kieroutuneestsa asiasta eksklusiivinen.
Toiseutta syleillään markkinoilla mahdollisesti
menestyvänä mahdollisuutena. Autoritaarinen politiikka kukistuu, mutta nousee nopeasti uudelleen esiin niin kuin
mitään ei olisi tapahtunut (Juganov).
Avantgarde-taiteilijan
roolista on lopulta muodostunut traaginen vitsi. Mainosteollisuus
on jo pitkään ymmärtänyt uutuuden ja shokin
merkityksen - aikaansaaden sen, että taide vaikuttaa
vanhalta ja taantumukselliselta. Utooppiset visionaarit ovat
yhä useammin hukkuneet itsekeskeiseen ja itseensä
viittaavaan taideyhteisöön, joka propagoi itseään
eksklusiivisten kahvipöytäopusten ja pintakoreiden
kansainvälisten taidelehtien kautta.
Joten
missä on reuna? Kolmas Interstanding-konferenssi "reunan
ylitse" ("Beyond the Edge") tulisi ymmärtää
yrityksenä paeta tuttuja, kulttuurin, sosiaalisen elämän
ja politiikan rajat konstituoivia kliseitä (olivatpa
ne paikallisia tai kansainvälisiä). Hylkäämällä
sellaiset väärät vastakkainasettelut kuin systeemi
/ oppositio , valtakulttuuri/alakulttuuri, tämä
voisi myös merkitä pyrkimystä paeta kumpaakin
alistavaa järjestelmää kuten myös marginaalin
olemassaoloa reunalla .
Viikon
pyrkimyksenä on kartoittaa uusi kulttuurinen territorio,
sosiaalinen elämä sekä voima, joka paljastaa
uusia toimintamahdollisuuksia ja murtumia kriittisille kulttuuriaktiviteeteille.
Net.radio
on ollut yksi kokeilukenttä, jossa reuna on selvästi
alkanut murtua. Lähes ilman rahapääomaa on
Xchange-sovelluksesta muodostunut laaja-alainen, hyperaktiivinen
audioartistien verkosto ympäri maailman. Prosessin aikana
Xchange:stä on myös tullut uudentyyppisen kulttuurisfäärin
maailmankuulu esimerkki - sellaisen kulttuurisfäärin,
joka ei vaivaa päätään sen enempää
valtavirran kuin vastakulttuurinkaan kliseillä. Tietoverkon
aikakaudella klassinen utooppinen idea - jokaisesta voi tulla
lähettäjä eikä vain vastaanottaja - löysi
elintilaa akustisessa tilassa toteutuvan jännittävän
seikkailun muodossa. Se paljasti spatiaalisuuden, jota radio
ei ole koskaan pystynyt poistamaan. Kysymys on äänien,
musiikin ja keskustelun muodostamasta akustisesta tilasta,
josta Brecht saattoi vain uneksia kirjoittaessaan radioteoriaansa
20-luvun lopussa.
Eikö
todellakaan enää ole reunaa, johon marginalisoidut
yksilöt ja yhteisöt työnnetään? Mikään
ei ole todella itsestäänselvää, kaikkein
vähiten taistelu kaistaleveydestä. Mutta verkotettu,
akustinen tila on tärkeä uusi territorio, joka kutsuu
meitä lisätutkimusten pariin, lopullisen rajan taakse!
Motto
slogan-tehtaalta:
On tärkeää kartoittaa uudet miinakentät
jotta emme astu väärin sijoitettuun ammukseen...
Eric Kluitenberg
Amsterdam, heinäkuu 1999
|
