|
TEMP
- Väliaikainen medialaboratorio
(Temporary Media Lab)
Nykytaiteen museo Kiasma
Helsinki
8. lokakuuta
14. marraskuuta, 1999
http://www.kiasma.fi/temp
TEMP on
lyhenne englannin kielen sanoista temporary media lab. TEMP
tarkoittaa väliaikaista medialaboratoriota: tilaa ja
tuotanto-olosuhteita, jotka mahdollistavat uuden informaatioteknologian,
mediataiteen, yhteiskunnan, politiikan ja talouden teemoista
kiinnostuneiden yksilöiden, ryhmien ja ihmisverkostojen
välisen konkreettisen kohtaamisen sekä projektien
ideointia ja kehitystyötä edesauttavan yhteistyön.
Ohjelma:
Ylitä
raja (Cross the Border), 8.-16. lokakuuta
Avajaiset ja esitys No One is Illegal (Opening and No One
is Illegal Presentation), 9. lokakuuta
Balkanin tulevaisuuden suunnittelu (Designing
the Future State of Balkania), 17.-23. lokakuuta
Linux-maa/Nokia-tasavalta (Linux Land/Nokia
Country), 24.-30. lokakuuta
Debatti: uuden mediakulttuurin keskukset Suomessa (Centers
for New Media Culture in Finland), 28. lokakuuta
Kriitikon yö (Night of the Critic), 29. lokakuuta
Debatti: Teknologia-Suomi, kulttuuritekniikat ja kritiikki
(Finland, Cultural Technologies and Critical Thought), 30.
lokakuuta
Itämeren mediatila & verkkoradio
(Baltic Sea Media Space & Net.Radio), 31. lokakuuta 4.
marraskuuta
eko.katastro.fi, 5.-7. marraskuuta
Kaupungit liikkeessä -konferenssi (Cities on the Move
Conference), 6. marraskuuta
Päätösnäyttely (Exhibition of the results),
9.-14. marraskuuta
Mikä on TEMP?
TEMP on
väliaikainen medialaboratorio, joka synnytetään
olemassaolevan tapahtuman, museon tai vastaavan instituution
yhteyteen. TEMPin taustamotiivina vaikuttaa tyytymättömyys
konferensseissa, festivaaleissa ja muissa julkisissa yhteyksissä
esitettyjen viimeaikaisten mediaprojektien ja -esitysten muotoon.
Ei ole kovinkaan paljon järkeä presentoida www-sivuja
museossa: niiden monimuotoinen ja kerroksittainen kompleksisuus
häviää. Edes interaktiivinen (vuorovaikutteinen)
installaatio ei ole sopiva mediumi verkkotöiden esittämiseen.
Viime vuosina on nähty paljon vaivaa uuden median esittelemiseksi
yhä laajemmalle yleisölle. Mutta verkot itsessään
- niiden mysteerit ja viettelevät aspektit - ovat pysyneet
näkymättömissä. On vaikea representoida
tai edes visualisoida sitä, mitä oikeasti tapahtuu
postituslistoilla, uutisryhmissä tai chatti-kanavilla.
Demojen suunnittelu voi antaa meille vihjeen, mutta tämäkin
toiminta pysyy helposti sieluttomana ja tyhjänä
- latistaen informaatiovirrat ja vaihdon helposti kuolleeksi
dataksi. Enää nykypäivänä, erilaisten
virtuaalisten yhteisöjen kasvaessa, ei ole riittävää
pelkästään julkituoda näiden yhteisöjen
olemassaolo. Ihmiset vaativat substanssia - eivät pelkästään
ulkopuoliset, mutta myös ryhmien jäsenet.
Paras
tapa kiihdyttää tuotantoprosessia on tavata todellisessa
tilassa, konkretisoida löyhät virtuaaliset yhteydet,
sitoutua todellisen aika-avaruuden monimuotoisiin ja sotkuisiin
olosuhteisiin - tavoitteena aktuaalisten tulosten presentoiminen
yleisölle (sekä mahdollisille tulevaisuuden yhteistyökumppaneille).
Ja palata sen jälkeen online-maailman virtuaalisiin tiloihin
ja olosuhteisiin.
Uudet
mediat eivät vain talleta vanhaa. Ne eivät ainoastaan
tarjoa pääsyä olemassaolevaan informaatioon.
Niiden vilkkain ja attraktiivisin aspekti liittyy viestintään,
yhteistyöhön ja kulttuuriseen vaihtoon. Juuri tässä
on nykyisten tietokoneverkkojen olennainen ydin. Toisaalta:
suuret mediayritykset näkevät innovaatiot erilaisessa
valossa. Oman aikamme virtuaalinen luokka ajattelee uusmediaa
elektronisen kaupan ja e-busineksen tarpeiden kannalta. Uusi
media- ja informaatioteknologia tarjoaa tehokkuutta ja työvoiman
joustavaa liikettä sekä mahdollistaa massojen online-käyttäytymisen
kontrollin. Perinteisen hyvinvointivaltion rooli on vähintäänkin
ambivalentti. Toisaalta: juuri valtio teki perustavan työn
ja rakensi kalliin infrastruktuurin. Nyt sama valtio myy rakenteet
pois, leikkaa sosiaalikulut nollaan, asettaa uuden (yksityisen)
kontrollielimen ja politisoi populaatiot (lähinnä
nuoret ihmiset). Viestintä merkitsee heille melua, tyhjiä
vaihdon tapahtumia, joista voidaan kerätä tietoa
huomioarvon ja voiton maksimoimiseksi. Käyttäjät
alistetaan tuotteiden ja palveluiden potentiaalisiksi ostajiksi;
prosesseja ohjaavat yritykset ja poliisiyksiköt.
Tässä
ei ole kysymys tuomiopäivän skenaariosta. Uhkakuvasta
on tulossa todellisuutta; huolimatta kaikesta naiivista ja
neoliberaalista, kirkasta kyber-tulevaisuutta saarnaavasta
puheesta, joka alkoi Internet-hypen varhaisvaiheessa. Ihmiset
ovat todellakin tulossa tietoisiksi digitaalisen teknologian
käyttöön liittyvistä negatiivisista aspekteista.
Yksi tapa olla antamatta periksi näille dystooppisille
visioille on kasvattaa ihmisten tietoisuutta, taistella salaliittomytologioita
vastaan ja - ennen muuta - organisoida hajallaan sijaitsevat
käyttäjät taisteluun valvontaa ja yritysvaltaa
vastaan. Pitäisikö meidän yhä unelmoida
interaktiivisuudesta ja muista, helpomman pääsyn
mahdollistavista käyttöliittymistä? Ja pääsystä
mihin? Ovatko CNN:n ja WebTV:n kaltaiset portaalit ainoa olemassaoleva
vaihtoehto verkon lähestyessä nopeasti vaihetta,
jossa siitä tulee kontrolloitu ja säännöstelty
joukkoviestin? Merkitseekö tämä fantasioidemme
loppua ja alasajoa? Miten määrittelisimme (uus)median
taktisen käytön? Mitkä erityiset kytkennät
teksti-, audio- ja kuvaelementtien (myös melu) välillä
tuntuvat käyttökelpoisilta? Millä tavalla radio,
Internet, perinteinen painotuote (kirjat, lehdet ym.) sekä
reaaliaikaiset online-tapahtumat voitaisiin yhdistää?
Väliaikaisten
TEMP-medialaboratorioiden idea syntyi halusta raportoida tapahtumia,
konferensseja, festivaaleja ja demonstraatioita Internetin
erityisellä tyylillä. Varhaisina esimerkkeinä
voimme tässä yhteydessä mainita live-periaatteella
toteutetut web-julkaisut, jotka tuotettiin seuraavien tapahtumien
aikana: Next Five Minutes 2 ja 3 (www.n5m.org),
Ars Electronica -festivaalit vuodesta 1996 alkaen (www.aec.at),
Amsterdamin europrotestit kesäkuussa 97 (www.contrast.org)
sekä hakeritapaaminen Hacking in Progress elokuussa 1997
(www.hip97.org).
Tällaisen online-julkaisun formaattina ja pyrkimyksenä
on ollut sillan rakentaminen todellisen ja virtuaalisen välillä
luomalla vuorovaikutteisia elementtejä online-yleisön
ja aktuaalisen tapahtumapaikan välille. Web-julkaisut
tutkivat ja kartoittavat (kuvin, äänin, tekstein)
tavallisesta poikkeavia journalistisen työn ja raportoinnin
tapoja. Ne mahdollistavat mukanaolon ja osallistumisen tapahtumiin
etäisyyden päästä - niin tapahtumaa ennen,
sen jälkeen kuin myös sen aikana.
TEMP-konsepti
menee yhden askelen pidemmälle. Se ei vain raportoi käynnissä
olevan kulttuuritapahtuman sisältöä, vaan tarjoaa
sisältötuotantomahdollisuuksia olemassaolev(a/i)ssa
ihmisryhm(ä/i)ssä, hands-on -periaatteella. On ilmeistä,
että verkot ovat hyviä keskustelu- ja valmisteluareenoita
mutta eivät varsinaisia tuotantoympäristöjä.
Varsinaisen tekemisen ja tuotannon on hedelmällistä
tapahtua paikan päällä ja kasvokkain. Tällaisen
järjestelyn avulla voidaan virtuaalimaailmoihin rakentuvat
jännitteet ylittää sekä liittää
erilaisia pienempiä multimediapaloja yhteen käytössä
olevia teknisiä resursseja hyödyntämällä.
Erilaiset
konferenssit tunnetaan ja niitä kunnioitetaan ajatusten
hedelmällisinä, tehokkaina kokoajina ja kiihdyttäjinä.
Näin lyhytikäisten ja -jännitteisten konseptien
aikakaudella ne myös tarjoavat ihanteellisen mahdollisuuden
mentaalisten patterien uudelleenlataamiseen. Väliaikaiset
TEMP-laboratoriot ovat vieläkin tehokkaampia tässä
mielessä. Ne tarkentavat, kiihdyttävät, tehostavat
ja sysäävät liikkeelle pitkäaikaisia projekteja
ja prosesseja erilaisten paikallisten aloitteiden ja translokaalien
ryhmien muodossa. Todellisessa, fyysisessä tilassa tapahtuvat
kohtaamiset ovat tulossa yhä arvokkaammaksi kulttuuriseksi
ja sosiaaliseksi voimavaraksi, sillä ne tuovat ratkaisevan
lisän melkein mille tahansa verkotetulle mediaprojektille
- olipa kyse sitten taide-, kulttuuri- tai poliittisesta hankkeesta.
Toisin kuin (passiivisissa) konferensseissa, yleisön
rooli on nyt avoin ja määrittelemätön.
Suuri yleisö kohtaa teeman ennemmin tai myöhemmin.
Väliaikaiset TEMP-laboratoriot tekevät kokeilutyötä
sosiaalisten käyttöliittymien, visuaalisen kielen
sekä kulttuuristen ja poliittisten prosessien muodossa.
Vaikka välittömät tulokset voidaan esittää
heti sessioiden lopussa, projektien todelliset ja kauaskantoisemmat
vaikutukset näkyvät vasta myöhemmin.
Hybrid
WorkSpace (HWS) oli projekti, joka toteutettiin Kasselin Orangeriessa,
Documenta X:n yhteydessä, vuonna 1997. Projekti kesti
kolme ja puoli kuukautta; tapahtumaan osallistui peräti
620 000 ihmistä. Yhteensä 15 ryhmää vastasi
kukin yhdestä kymmenen päivän osuudesta. Näiden
ryhmien joukossa nähtiin mm. saksalainen Innercities-kampanja,
projektit No One is Illegal ja We Want Bandwidth (www.waag.org),
muutamia audiomaailmaan liittyviä tuoreita ja aloitteellisia
hankkeita (joista muodostu myöhemmin Xchange -nettiradioverkkoja:
ks. www.re-lab.net), löyhästi tai ei ollenkaan yhteenliittyneitä
taktisia median hyödyntäjiä jotka fokusoivat
globaaliin mediaan (www.n5m.org),
Deep Europe/Syndicate ryhmä Itä-Euroopasta (www.v2.nl/east),
ryhmä joka valmisteli verkkokeskusteluista koottua ja
sittemmin kirjana julkaistua README!-kirjaa (www.nettime.org)
sekä ensimmäinen Cyberfeminist International, joka
tuotti oman dokumentaationsa (www.obn.org).
Työskentelytilaa koskevaa informaatiota löytyy verkko-osoitteesta
www.medialounge.net.
Medialounge on 250 pienen eurooppalaisen mediataidelaboratorion
muodostama tietokanta, joka syntyi Hybrid Workspacen ja muiden
vastaavien tapaamisten (sellaisten joissa eurooppalaisen uusmediakulttuurin
ruohonjuuritason verkostoja syntyy) tuloksena.
MWS-projektia
seurasi The Revolting Temporary Media Lab, joka toteutettiin
Manchesterissa viiden viikon aikana elo- ja syyskuussa 1998.
Tapahtuman organisoi Micz Flor (www.yourserver.co.uk).
Manchesterin projektin sosiaalinen ympäristö erosi
Kasselin Documentan suurista taideyleisöistä. Sen
toteuttamiseen osallistui kuitenkin samanlainen sekoitus ihmisiä,
teemoja ja low-tech-näkökulmia. Projekti kokosi
yhteen paikallisia ryhmiä ja yhteisöjä keskittyen
käytännön tuloksiin, pieniin esityksiin ja
herätteitä antaviin debatteihin. Revolting-projektin
erityisenä painopisteenä oli sisällön
levittäminen erilaisia mediakanavia pitkin (esim. perinteinen
ilmaisjakelulehti, paikallisradio ja tietoverkko).
TEMP
Järjestyksessään
kolmas TEMP-projekti toteutetaan kesäkuussa 1998 avatun
nykytaiteen museo Kiasman viidennen kerroksen projektitilassa.
Madialaboratorio toimii aktiivisesti yhteensä viiden
viikon ajan. Yleisölle tila on avoin muutamana kertana
viikossa luentojen, debattien, online-konferenssien, nettiradiolähetysten
ym. muodossa. Laboratorion pääfokuksena on tuottaa
uusia sisältöjä ja konsepteja sekä paikallisten
että kansainvälisten ryhmien voimin. Kukin ryhmä
voi toteuttaa viikon lopussa presentaation, juhlan tai (lehdistö)tilaisuuden
(tarvittaessa Kiasman muissa tiloissa tai myös nykytaiteen
museon ulkopuolella) informoidakseen suurta yleisöä
syntyneistä ideoista ja tuloksista. TEMP-nimi viittaa
Baselin taidehallin TEMPOLAB-tapaamiseen kesäkuussa 1998.
TEMPOLAB oli maailmanlaajuisen nykytaideyhteisön - toisilleen
kaukaisen mutta myös läheisen heimon - suljettu
istunto. Hankkeen kuratoi Clementine Deliss. TEMPOLABIN nimi
oli tietysti myös viite ja kunnianosoitus Hakim Beyn
väliaikaisille autonomisille vyöhykkeille (TAZ =
Temporary Autonomous Zones). Tällaiset tilat ovat muistutus
siitä, että globaalin kapitalismin voittokulusta
huolimatta vihasta ja halusta sekä intohimoisista kehoista
ja sieluista nousevat kapinat säilyvät tärkeänä
kulttuurisena vaihtoehtona.
TEMP:n
takana vaikuttaa n. 10 suomalaisen muodostama järjestelytoimikunta.
Ryhmä koostuu uusmedia-alalla toimivista ohjelmoijista,
taiteilijoista, suunnittelijoista, tutkijoista, kriitikoista
ja aktivisteista. TEMP-konseptin on kehittänyt hollantilainen
Geert Lovink; resurssit tapahtumaan on tarjonnut Kiasman uusmediakuraattori
Perttu Rastas; hankkeen tuottaa Seppo Koskela. TEMP järjestetään
läheisessä yhteistyössä mm. seuraavien
yhteisöjen kanssa: MUU ry:n mediatyöpaja (Mediabase),
katastro.fi, kaapeli.fi (Katto-Meny), KSL:n mediatyöpaja, Lähiradio
sekä suomalaiset media-alan korkeakoulut.
TEMP
Konsepti
ja koordinointi: Geert Lovink <geert@xs4all.nl>
Kiasman yhteyshenkilö: Perttu Rastas <prastas@fng.fi>
Tuottaja: Seppo Koskela (seppo.koskela@ksl.fi)
Design: katastro.fi
(juha huuskonen, mikko karvonen, simo rouhiainen)
Osoite: TEMP c/o Kiasma, Mannerheiminaukio 2, 00100 Helsinki
Puhelin 09/17336598, 040-560 2116
Fax 09/1733 6575
www.kiasma.fi/temp
www.katastro.fi/temp
e-mail: temp@kiasma.fi
Sponsorit:
APEX Fund,
Open
Society Instute Croatia, Finnair,
Taiteen
keskustoimikunta
|
